Menneet näyttelyt

Koko valokuvauksen olemassaolon ajan yksi kuvatuimmista kohteista on ollut lapsi.

Suomen valokuvataiteen museon Minihame ja Laajakulma – suomalaisen muotivalokuvan teemoja -näyttely tarkastelee muotikuvia viidestä näkökulmasta: GLAMOUR, MAAILMA, LIIKE, LUONTO JA RAJAT.

Ranskalaisen Klavdij Slubanin näyttelyssä kuvattuja maita ja paikkoja yhdistää Itämeren läheisyys.

Suomen valokuvataiteen museon museopedagogian käynnistävä Missä valokuva luuraa? -työpaja ja siitä syntynyt näyttely liittyvät ympäristöestetiikkaan sekä mediaan ja kuvaviestintään.

Valokuvasarja Night spots on osa ruotsalaisen Julia Peironen (s. 1973) ns. tummaa sarjaa.

Nykyaikainen kaupunki näyttää täyttyvän kuvista. Tilat, joissa ei olisi jonkinlaisia mainoksia, vähenevät koko ajan. Kaupunkilaisen näkökenttä on kaupan.

Kansainvälisesti menestyneet valokuvataiteilijat ovat ensimmäistä kertaa yhdessä esillä kotimaassaan Valokuvataiteen museon suurnäyttelyssä Kaapelitehtaalla

Valokuvasarja Lempipaikka on kuvattu yhteistyössä Meksikossa, Suomessa, Virossa ja Yhdysvalloissa asuvien ja koulua käyvien nuorten kanssa. Useimmat nuorista kuvaajista kuuluvat alkuperäiskansoihin

Christer Strömholm (1918–2002) oli kiistatta Ruotsin merkittävin valokuvaaja. Hänen tuotannollaan on keskeinen asema myös kansainvälisessä valokuvataiteen historiassa.

Suomalaisen mediataiteen festivaali view04 esittää: Simo Rouhiainen "Mir" ja Maria Duncker "Videoita"

Wallpaper on kolmen videokuvan installaatio, joka hyödyntää kuvamateriaalia Renvallin pitkästä kokeellisesta elokuvasta FILM1999

Liikkeellä oleminen, uuden näkeminen ja tallentaminen on yksi valokuvaajan vanhimmista välineistä, ammattiin kuuluva rooli. Sakari Viika on valokuvaajana tuon klassisen kuvan heimolainen.

Marjaana Kellan tähän asti suurin yksityisnäyttely koostuu viidestä kokonaisuudesta.

Martti Jämsän mustavalkoisia kuvia lapsista ja kesäisestä suomalaisesta järvimaisemasta

Perttu Saksa esittelee näyttelyssään teoksia kahdesta eri kokonaisuudesta

Näyttely peilaa 70-luvun suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria aikakauden merkittävimpien valokuvaajien tuotannon kautta.

Hotelli Äidinkieli on kahdesta videoprojisoinnista ja katselijoille järjestetystä esitystilanteesta muodostuva videoinstallaatio.

Mark Maherin näkemys kotimaastaan on mustan huumorin sävyttämä, monisyinen poliittinen muotokuva Amerikasta.

Paikan politiikat -näyttelyn teemana on eurooppalaisen maisemakuvan historialliset, kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset, esteettiset ja eettiset merkitykset.

Puhdas on viidestä lyhyestä osasta koostuva videoteos, joka pohjaa taiteilijan suvusta löytyneisiin kirjeisiin.

Markku Lähdesmäen näyttely esittelee Hanasaaren voimalan ainutkertaista teollista tunnelmaa

Catarina Ryöpyn Alaskassa kuvaamat sarjat käsittelevät vierauden ja toiseuden tunteita.

Illuusio-näyttely esittelee yhdentoista japanilaisen nykyvalokuvaajan teoksia.

Passikuva on tunnistamisen tärkeimpiä välineitä; kuva jota aina kantaa mukanaan, mutta ei miellä kuvaksi.

Näyttelyn teoksissa on käytetty ilmaisuvälineenä urheilusuoritusta tai liikkuvaa kehoa ja fyysisyyden mielikuvaa.

Sara Hildénin taidemuseo järjesti yhdessä Suomen valokuvataiteen museon ja Suomalaisen videotaiteen levityskeskuksen AV-arkin kanssa kaikki Sara Hildénin taidemuseon näyttelytilat kattavan suomalaista uutta valokuva- ja videotaidetta esittelevän suurnäyttelyn.

Kuvataiteilija Tero Puhan uusi näyttely Autopsy of Love on poeettinen tutkielma rakkauden ongelmasta, vieraantumisesta, kehokuvaan liittyvistä pakkomielteistä ja miehenä olemisen vaikeudesta.

Masters of Arts -näyttelyn työt on koonnut kuraattori Timothy Persons Taideteollisesta korkeakoulusta, joka on 1990-luvun lopulta tehnyt aktiivisesti kansainvälisesti tunnetuiksi korkeakoulun valokuvataiteen ohjelman opiskelijoita.

Whiteheadin kuvia voisi luonnehtia performansseiksi esineiden kanssa. Lelut ja muut esineet herättävät monelaisia, tavallisuudesta poikkeavia mielleyhtymiä.

Sari Tervaniemi on käsitellyt tuotannossaan kysymyksiä naiseudesta ja toiseudesta, ruumillisuudesta ja seksuaalisuudesta. Hänen teoksensa ovat usein kertomuksia, joissa Tervaniemi kuvaa myös itseään kuviteellisenä henkilönä

Perhe – Yksityisiä asioita -näyttely esittelee suomalaisen perheen kuvia albumeista nykytaiteeseen.

"Wicked Suites" on kokoelma taiteilija Harri Larjoston valokuvaamalla valmistamia tarinoita ja episodeja vuosilta 1981–2001.