Menneet näyttelyt

Yksitoista valokuvaajaa lähti etsimään Suomea.

Kuvataiteilija Tuomo Rainio käsittelee uusissa teoksissaan kuvan ja tilan suhdetta.

Ensimmäinen laaja katselmus valokuvataiteilija Nelli Palomäen tuotannosta.

Suomalaisen valokuvan vaiherikas matka taiteeksi hahmottuu merkittävässä yksityiskokoelmassa, jonka Erja Hannula ja Jorma Hinkka lahjoittivat museolle 2012.

Näyttely Elle se sentait profondément honteuse on yritys vastata kysymykseen, milloin taideteoksen yhteydessä voi puhua performanssista, milloin taas kyse on puhtaasta valokuva- tai videoteoksesta.

Maamme on videoteos, jossa ei-syntyperäiset Suomen kansalaiset laulavat Suomen kansallislaulun.

Kuolemasta kuvin -näyttely kysyy, onko valokuvilla paikkansa kuoleman kohtaamisen prosessissa.

Välittömiä tunnelmakuvia legendaarisesta kokoelmasta: Polaroid-näyttely esittelee nimekkään kansainvälisen aineiston Ansel Adamsista Andy Warholiin ja läpileikkauksen suomalaisesta Polaroid-kuvastosta.

Tässä huoneessa käsittelee valokuvan mahdottomuutta. Taiteilija kysyy, voiko mitään todellisuudessa tavoittaa sellaisena kuin se on juuri nyt tai sellaisena kuin se on joskus ollut.

Taiteilija Ann Eringstamin teossarjassa ”Escape to Reality” partiopojat yrittävät paeta keinotekoisesta maailmasta vaihtoehtoiseen todellisuuteen.

Taiteilija Mats Bergsmedenin kauniilla maisemakuvilla on synkkä kääntöpuolensa: jokainen valokuva on paikka, jossa joku on menettänyt henkensä ponnisteluissaan päästä laittomasti EU:hun.

Valokuvaaja Merja Hannikainen (s.1982) ja kuvataiteilija Vappu Jalonen (s.1979) pystyttivät Suomen valokuvataiteen museon Prosessi-tilaan studion kahtena viikonloppuna

Ruotsalaisen Hanssonin aineistona voi olla mikä tahansa uutisvirrasta tallentunut aina luonnonkatastrofeista elokuvatähtiin.

Mitä miettii mies viisissäkymmenissä? Mitkä ovat hänen unelmansa ja toiveensa ja kuinka ne ovat toteutuneet 2000-luvun Suomessa?

ENTER HELSINKI -näyttelyssä valokuvataiteilija Hans von Schantz (s. 1961) tarjoaa ennennäkemättömän sukelluksen vuorokauden kääntöpuoleen.

To mom, dad and my two brothers -kuvasarja käsittelee Aida Chehrehgoshan rankkoja lapsuudenmuistoja

Merkitykselliset paikat -näyttely kertoo, miten eri puolilta maailmaa muuttaneet naiset elävät pääkaupunkiseudulla.

Timo Kelaranta on abstraktin kuvan ja runollisen minimalismin mestari, jolle muoto on kuvassa kaikkein tärkeintä.

Nuoret ovat Nuori Helsinki -näyttelyn eri työpajoissa ja itsenäisissä kuvaushankkeissa valokuvien ja videoiden avulla tutkineet ja avanneet omia kokemuksiaan Helsingistä ja omista kaupunginosistaan

Kuvataideakatemian Tila-aikataiteen valokuvausosastolla syntyneen Kollective-ryhmän viidennessä näyttelyssä teoskokonaisuudet käyvät vuoropuhelua keskenään.

Toimittaja ja dokumenttivalokuvaaja Karl-Gustav Roosin (1937–1976) omaleimaiset kuvat ovat Suomen valokuvataiteen museon kuva-arkiston aarteita

Miten tasa-arvoiselta Helsinki näyttää?

Mitä tapahtuu eurooppalaiselle työvoimalle talouskriisin keskellä?

Taiteilijapari Hamm-Kamanger tapasi vuonna 1998 helsinkiläisessä kebab-pitseriassa, jossa molemmat työskentelivät. Työn ohessa syntyi idea yhteiseen taideprojektiin

Sadat turkulaiset tekivät yli kaksi tuhatta omakuvaa kotimaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden ohjaamissa työpajoissa.

Retrospektiivisessa näyttelyssä on esillä Raakel Kuukan teoksia 1980-luvulta tähän päivään asti.

Hannele Rantalan ja Milja Laurilan installaatiot käsittelevät rajattua tilaa, yksilön riippumattomuutta ja toimeentuloa sekä taiteellista työtä.

Oliko virolaissyntyinen J. J. Reinberg Suomen ensimmäinen valokuvataiteilija? Reinbergin koskettavat henkilökuvat ja maisemat avaavat näkymän 150 vuoden takaiseen Turkuun.

Liisa ihmemaassa on moni-ilmeinen sukellus kansainväliseen nykyvalokuvataiteeseen

Yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaali Lens Politica tuo Suomen valokuvataiteen museoon espanjalaisen taiteilija Eugenio Merinon näyttelyn.

Heidi Tikan vuorovaikutteisessa Mother, Child -videoteoksessa katsoja saa syliinsä liinalle projisoituna videokuvan vauvaikäisestä lapsesta ja näkee siten lapsen imettävän äidin silmin.

Miltä kaupunki näyttää asunnottoman näkökulmasta?