Menneet näyttelyt

​Charles-Henry Béduén kuvasarja tutkii valokuvataideteoksen elämää, kiertoa ja sen luomia yhteyksiä. Mitä tapahtuu, kun valokuva siirtyy taiteilijalta ostajalle? Millaisen roolin kuva saa uuden omistajansa elämässä ja arjessa?

Kuinka syntyy hyvä ruokakuva? Tarvitaan pehmeää luonnonvaloa, raaka-aineita tai annos, hieman sommittelua ja vakaa käsi. Ja linssi, jonka takaa ruokaa kurkitaan eli nykyään useimmiten kännykkä tai pad. Näistä lähtökohdista rakentui Kokaten ja kuvaten -kurssi. Kurssille osallistui kolmetoista 15–20…

Asuessaan Yhdysvalloissa 1980—1981 Pirkko Tanttu kantoi kameraa mukanaan kaikkialla. Hän kuvasi paljon ja nopeasti, ohikiitäviä näkymiä katuvilinästä tavoitellen.

YYY on kokeellinen valokuvataidelehti, joka tutkii lavastamattoman valokuvan mahdollisuuksia taiteena.

Suomalainen design eli kultakauttaan 1950-luvulla. Menestyneillä muotoilijoilla oli Suomessa luotettu hovikuvaaja: Pietisen perheyritys ja erityisesti veljekset Otso ja Matti Pietinen.

​Valokuvaaja Jaakko Kahilaniemi tekee tutkimusmatkan nykykaupunkilaiselle vieraaseen maailmaan: sadan hehtaarin perintömetsään sekä metsänhoidon vastuisiin ja velvoitteisiin.

Suomen valokuvataiteen museon kesänäyttely esittelee valokuvataiteilija Taneli Eskolan (s. 1958) tuotannon 1970-luvulta nykypäivään.

Andrey Bogushin valokuvainstallaatioissa valokuvan materiaalisuus on osa sekä digitaalista että fyysistä tilaa.

Elämän paikat -valokuvaprojektissa joukko helsinkiläisten hoivakotien asukkaita ja heidän läheisiään jakaa kuvin ja tarinoin muistoja elämänsä tärkeistä paikoista. Elämän paikassa ihminen on kokenut jotakin ilahduttavaa tai sykähdyttävää, jotakin ikimuistoista.

Catherine Leuteneggerin valokuvasarja Kodak City kertoo yhteisöstä, joka vaurastui viemällä valokuvauksen maailmalle – mutta unohti sitten sopeutua maailman muutokseen.

Miksi sanat ”koti” ja ”maa” kuulostavat ja tuntuvat hyviltä, mutta ”kotimaa” viittaa johonkin rajattuun ja kansallismieliseen, jopa ennakkoluuloihin? Mistä kansallistunteessa oikein on kysymys?

Valokuvaaja Kaisa Rautaheimo on kuvannut puolentoista vuoden ajan 20–30-vuotiaita miehiä, joiden elämä on enemmän tai vähemmän vaiheessa.

Pimiö – Darkroom on kokemuksellinen kokonaisuus, jossa pimiön kiehtovaan todellisuuteen pääsee uppoamaan kaikin aistein.

Kahvimuki, jossa on netistä napattu kissakuva. T-paita, jossa on lomakuva kesämökiltä. Esineisiin liitetyt valokuvat ovat arkipäiväinen ilmiö, jota ei aina edes huomaa. Sveitsiläis-tanskalainen taiteilijakaksikko PUTPUT tuo uudessa teossarjassaan valokuvan esineellisyyden uusiin, oivaltaviin ja…

Hemera-kollektiivin kuratoimassa ryhmänäyttelyssä valokuva- ja videoteokset haastavat pohtimaan, mitä feministinen toimijuus on patriarkaalisessa yhteiskunnassa ollut – ja mitä se voisi olla.

Nita Veran omaelämäkerrallinen valokuvausprojekti on irtiotto perinteisestä perhealbumikuvauksesta ja pyrkimys tuoda esiin perheen sisäisessä maailmassa vallitsevat suhteet.

Vintage-näyttelyssä monipuolisena taiteilijana, kirjoittajana, opettajana ja Valokuvagalleria Hippolyten perustajana tunnettu Ismo Kajander esitellään vihdoinkin nimenomaan valokuvaajana.

Taiteilija Hannele Rantalan (s. 1952) retrospektiivinen näyttely piirtää kattavan kokonaiskuvan Rantalan 40-vuotisesta urasta taiteilijana.

Viisi helsinkiläistä nuoren polven taiteilijaa käytti Valokuvataiteen museon kokoelmakuvia uusien taideteosten materiaalina.

Bita Razavin dokumentaarisen videoteoksen aiheena ovat taitelijoiden ja heidän vanhempiensa väliset suhteet.

Poliittisen valokuvan festivaalin (PVF) ensimmäinen näyttely esittelee valokuvasarjat seitsemältä eri puolilta maailmaa asuvalta kuvaajalta, jotka haluavat töillään ottaa kantaa yhteiskunnallisesti tärkeinä pitämiinsä aiheisiin.

Valokuvataiteilija, tutkija, kuvajournalisti, pedagogi ja taiteellisen tutkimuksen kehittäjä – Leena Sarasteen (s. 1942) monipuolista vaikutusta Suomen valokuvakenttään ei voi kyllin korostaa.

Perhealbumi on sarja eroperheiden lasten potretteja. Kuvaustilanteessa valta perheen määrittelystä annettiin ihmiselle, jolla sitä ei erotilanteessa ollut: lapselle.

Jonathan Hobinin valokuvissa maailmanpolitiikka nähdään lasten silmin

Suomen valokuvataiteen museon #snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selfieitä ja niiden historiaa unohtamatta.

Santeri Happosen Rutiineja-näyttely tuo päivittäisiä kotirutiineja näytteille valokuvallisten silmukoiden muodossa.

Arttu Merimaa pohtii dokumentaarisessa videoesseessään tekojen, objektien ja esineiden suhdetta niiden tekijään.

Turkkilaisen kuraattorin ja tutkijan Basak Senovan kuratoiman Helsingin valokuvabiennaalin 2014 päänäyttely ottaa valtaansa koko museon ison näyttelytilan.

Mustarinda-seura Helsinki Photography Biennialissa 2014

Tavoittamattomien hetkien häivähdyksiä -näyttely pohjautuu Suomen valokuvataiteen museolle lahjoitettuun harrastajakuvaajan aineistoon.

KULTA-AIKA 6 kertoo pieniä tarinoita ja päästää katsojan vierailemaan kuvissa, jotka kertovat useimmiten aivan muusta kuin siitä, mitä niillä on haluttu tallentaa.

Lapsuutemme kiiltokuvat heräävät henkiin Karoliina Paapan näyttelyssä Tyttö ja tiikeri.